Okei myönnän, haluaisin apua. Ehkä tarvitsisinkin. Mutta millaista? En näe osastoa mielekkäänä vaihtoehtona, sillä mitä sielläkään voitaisiin tehdä? Istuisin vain neljän seinän sisällä ahdistumassa siitä etten saa tehdä mitä haluan ja milloin haluan. Ehkä jotain muutosta lääkkeisiin, mutta en haluaisi sitäkään. En jaksa uskoa että löytyisi sellaista mielialalääkettä joka oikeasti tehoaisi. Tällä hetkellä on käytössä ainoat lääkkeet joista olen koskaan kokeneen olleen hyötyä. Leponex ja Lamictal.
Olen myös edelleen kovin huolissani muutamasta läheisestä henkilöstä. Yritän kuitenkin luottaa siihen, että molemmat sanovat pärjäävänsä. Haluan luottaa. Luotan.
Huomenna täytän 20! Kamalaa, olo ei ole kyllä yhtään aikuinen. Tuntuu että olen ikuinen teini. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti