74 - Ei hitto, ei vittu

Ei hitto mikä olo, ei vittu. Tuntuu helvetin hyvältä, voi kun aina olisi tällaista. Ehkä taas siitä pahimmasta masennuksesta ollaan päästy yli ja tulee hyvä kausi. Miinuksena vain on se että paniikkikohtauksia tulee edelleen, viimeksi tänään. Tosin se kohtaus ei ollut kovin paha, ainakaan verrattuna eiliseen. Ja polilla hoitaja lupasi etten kuole vaikka pulssi nousisikin korkeaksi paniikin takia. Ensi viikolla saan toivottavasti reseptin Propraliin joka lievittäisi oireita.

Huomenna juhlitaan vappua Roosan ja muutaman muun ystävän kanssa. Alkoholiakin meinattiin ottaa, mutta kohtuudella. En tykkää änkyräkänneistä, mutta pienessä humalassa on kiva olla.

Voi kun huomennakin olisi tällainen olo. Huhhuh.

73 - Paniikki

Sain taas muutama tunti sitten "ihanan" paniikkikohtauksen. Pulssi huiteli pilvissä, itkin ja olin varma että kuolen siihen paikkaan. Ohjaaja ja Roosa yrittivät rauhoitella, mutta ei se oikein auttanut.

Lopulta paskasta olosta huolimatta tultiin yhteisistä tiloista takaisin kotiin, ja olo on helpottunut jo aika hyvin.

Huomenna on yhteisaika polilla jossa on minä, Roosa ja meidän työntekijät. Ei millään jaksaisi, mutta pakkohan se on ja voi siitä oikeasti olla hyötyäkin.

Toivon niin kovasti ettei enää tulisi noita paniikkijuttuja.

72 - Uusi lääke

Polilla oli Roosan kanssa yhteinen päivystysaika tiistaina, molemmat ollaan oltu todella ahdistuneita. Paniikkia on ollut edellisenkin postauksen jälkeen, tosin ei niin pahaa kuin silloin perjantaina.

Polilla puhuttiin että Roosa voisi tarvita osastohoitoa, mutta osastot olivat täynnä eikä hän sinne päässyt. Molemmat saatiin testiin meille uutta lääkettä jonka pitäisi auttaa ahdistukseen, eli Lyricaa. Näiden muutaman päivän perusteella se todellakin auttaa minua. Ahdistusta on välillä, muttei läheskään niin pahaa kuin aiemmin. Huono puoli lääkkeessä on väsymys, ja esimerkiksi viime yönä kun heräsin ja menin tupakalle, piti pitää seinästä kiinni etten kaadu. Eikä annos ole edes iso.

No, tiistai-iltana Roosan vointi meni niin huonoksi että oli pakko lähteä päivystykseen. Mukaan tuli ohjaaja ja minä, ja kyllähän siellä muutama tunti istuttiin. Roosa kuitenkin pääsi osastolle viidentoista tunnin seurantaan. Eli osastolle kuitenkin pääsi vaikka ns. virallisesti se täynnä olikin. Onneksi Roosa kuitenkin pääsi sinne.

Eilen mentiin ohjaajan kanssa Roosan hoitoneuvotteluun ja hän tuli kotiin. Hän on kirjoilla perjantaihin asti, eli jos tulee tunne ettei pärjää niin sinne pääsee "suoraan takaisin". Jos kaikki menee hyvin, voidaan Roosa uloskirjata puhelinsoiton perusteella huomenna.

Toivottavasti kaikki menee hyvin.

71 - Uupunut

Huhhuh, olen aika uupunut. Oikeastaan todella uupunut.

Kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla; asun Roosan kanssa ja meillä menee hyvin, raha-asiat ovat kunnossa, täällä on mukavia ohjaajia, tapaan ystäviä...

Mutta olen alkanut (luultavasti) saada paniikkikohtauksia, muutaman kerran päivässä. Eilisiltainen oli pahin kaikista, en ole koskaan, siis KOSKAAN ollut yhtä ahdistunut. Sydän hakkasi, rintaan sattui, ahdisti, tärisin, itkin, olin varma että kuolen minä hetkenä hyvänsä. Menin yhteisiin tiloihin juttelemaan ohjaajalle (itkemään sitä että kuolen). Sain Opamoxin ja ohjaaja kyseli että pärjäänhän varmasti kotona. Vastasin pärjääväni, sillä en ole itselleni vaaraksi. Sinä hetkenä kyllä teki mieli vaikka kuolla, mutta en minä niin tekisi. Elämänhalu on kuitenkin suurempi kuin kuolemanhalu.

Toivon vaan että tämä ilta olisi edes hieman helpompi. Paniikki oli ahdistavaa ja pelottavaa.

70 - Tasaista

Kotiaskareet ovat tuntuneet jotenkin tavanomaista kivemmilta nyt, kun asutaan yhdessä. On kiva pestä pyykkiä, tyhjätä ja täydentää astianpesukone, imuroida, siivoilla muutenkin... Ruuanlaitosta en niinkään pidä, mutta pääasiassa Roosa hoitaa sen. Hih.

Hieman on vaikeita oloja ja otin tuossa vähän kahdeksan jälkeen tarvittavan Ketipinorin. Olen nyt ollut ottamatta Opamoxeja, etten jäisi koukkuun niihin. Vaikka toisaalta niin ei ole käynyt vaikka jossain vaiheessa aiemmin tänä vuonna söinkin niitä lähes päivittäin.

Ei ole oikein muuta kerrottavaa, päivät menevät aika tasaisesti. On hyvää ja on huonoa fiilistä, mutta eikös se niin kaikilla ole. Ei kukaan ole aina todella iloinen tai todella masentunut, vaihtelua on varmasti jokaisella.

69 - Kaikki järjestyy

Plääh. On ollut sinänsä ihan mukavaa, mutta tänään tuli pitkästä aikaa tosi ikävä ahdistus. Roosan äiti oli käymässä ja minulla alkoi sydän hakata ja olin levoton. Yritin hengitellä syvään ja ajatella sitä että ei ole mitään hätää; tämä menee kyllä ohi.

Kun anoppi (:D) lähti, mentiin yhteisiin tiloihin ja pyysin tarvittavan lääkkeen. Pidättelin itkua istuessani ihanalla nojatuolilla ja katsoessani telkkaria. En jutellut olostani ohjaajille, sillä ei minulla oikein olisi ollut mitään sanottavaa. "Moi, en tiedä miksi, mutta minua ahdistaa." Nääh.

Huomenna on "paljon" tekemistä. Ja "paljon", koska ei oikeasti ole edes kovin paljoa, mutta minun mittapuulla on. Väsyn kovin helposti jos päivässä on parikin pakollista asiaa. Tai vaikka ei olisikaan pakollisia vaan mukaviakin, väsyn silti. Saattaa ahdistus tulla ja tekisi vain mieli mennä kotiin peiton alle märisemään tai hautautua sohvalle katsomaan telkkaria.

Eiköhän huomisestakin kuitenkin selviydytä. Kaikki järjestyy.

68 - Kiva kämppä, kiva Roosa

Huomenna nään äitiä ja sisaruksia. Ja isäpuolta, tietenkin. Lauantaina saamme pyykinpesukoneen ja telkkarin, ja hyvällä tuurilla huomenna tulee postiin digiboxi. Voitaisiin lauantaina heti asentaa se jos tulisi.

Kämppä on ihan kotoisan oloinen ja näköinen - ja minä todella viihdyn täällä. Nätti kämppä ja näin, mutta parasta on se että saan asua Roosan kanssa. Hänen kanssaan voisin asua melkeinpä missä vain, kunhan saamme olla yhdessä.

// Ei hitto, selitin lauantaista jo edellisessä postauksessa. Pitäisi varmaan aina lukea edellinen postaus ennenkuin kirjoittaa uutta. Muistiongelmia muistiongelmia. Mutta edelleen on ihan hyvä olo. Vaikka ei aina kaikkea muistaisikaan.

67 - On niin hyvä fiilis

Kirja/tv-hylly on kasattu ja kämppä siivottu. Tavaroita laiteltu paikoilleen, ollaan pyyhitty pölyt ja imuroitu. Kun ohjaaja tuli tarkistamaan kämpän kunnon (siisteyden), saimme pelkästään kehuja. Kyllähän siihen siivoukseen pari tuntia käytettiinkin. Nyt on tosi kiva olla, kun ei ole sotkua joka puolella. Lauantaina saamme telkkarini takaisin, ja tänään tilattiin digiboxi jonka mummo lupasi maksaa. Ensi viikolla toivottavasti saadaan haettua kaverin varastosta kaikki kirjani. Kun ne saadaan paikoilleen on koko kämppä valmis.

Tänään kävin Kelalla tekemässä vuokrantarkistushakemuksen. Työntekijä laittoi sen kiireelliseksi, eli kuulemma viimeistään alkuviikosta pitäisi tulla päätös. Toivottavasti ei pidä maksaa takaisin mitään, sillä olen saanut tässä kuussa liikaa asumistukea, sillä maksoin Ykköskodin kämpästä vain puolen kuun vuokran ja samoin tästä kämpästä mihin nyt muutin.

On niin hyvä fiilis.

66 - Joka tapauksessa, minä olen onnellisempi kuin pitkään aikaan

On nyt ollut pientä taukoa kirjoittelussa. Tuntuu että ei ole tapahtunut mitään, mutta toisaalta tuntuu  että on tapahtunut vaikka mitä. Lauantaina roudattiin tavarat Ykköskodita Roosan luo eli kotiin.

Tavaroita olen laittanut aika hyvin paikoilleen, mutta kaikki on silti ihan sekaisin koska kirja/tv-hylly on kasaamatta. Ja kun se on kasattu, pitää laittaa tv paikoilleen ja digiboxi myös, ennen kuin kirjat voi laittaa paikoilleen. Ongelmana on vain se kasaaminen ja se, ettei ole digiboxia. Yritän sellaista etsiä halvalla jostain. Käytettynä se on pakko ostaa koska budjetti, muuton takia rahat ovat huvenneet mukavasti.

Olen niin onnellinen siitä että asun vihdoin rakkaani kanssa.

Huomenna pitää käydä KPK:lla ja mennä sieltä Ykköskodille siivoamaan kämppä äidin kanssa. Kiitos äiti, että autat aina kaikessa!

Kavereitakin olen nyt nähnyt kivasti. Olen ollut niin paljon Roosan kanssa että tuli olo että olen huono ystävä, kun viikkoihin en esimerkiksi Danielia nähnyt. Yritän parantaa tapani - ja kun ollaan hetki asuttu yhdessä niin tilanne varmasti tasoittuu ja ei olla kotona kahdestaan 24/7.

Asiat järjestyy.

Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin on hämmentävää miten "sekaisin" olen välillä. Ihan oikeasti, eilen jouduin miettimään että mikä vuosi nyt on. 2015, 2016, 2017... Veikkasin kahta viimeisintä, mutta oli _oikeasti_ vaikea muistaa että miten se nyt olikaan. Kellonajoistakin menen vähän sekaisin ja muistiongelmat päivien tapahtumista häiritsevät. Muistan usein päivistä pari kohtaa, kuten vaikka kaupassa käynnin ja leffan katsomisen. Mutta muuten on todella, todella vaikeaa muistaa mitä olen tehnyt.

Terapeutti on siitä puhunut että muistiongelmat liittyvät luultavasti dissosiaatiohäiriöön, ja niin ne varmaan liittyvätkin. Hieman muistamattomuus kuitenkin ahdistaa ja pelottaa. Huomenna kyllä puhun siitä että ongelmat ovat pahenneet.

Joka tapauksessa, minä olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Kihlat, yhteenmuutto, kaikki...