41 - Tekemistä riittää

- Tänään vaaria katsomaan sairaalaan, ja sen jälkeen menen Ykköskotiin.

- Huomenna on verikokeet ja pitää käydä ostamassa lääkkeitä.

- Tiistaina on KPK:n aika (jos saan sitä aikaistettua) ja valokuvausryhmä Ykköskodilla.

- Keskiviikkona on arjen taidot-ryhmä Ykköskodilla ja klo 14:00 palaveri Roosan ja minun yhteenmuutosta Provestalla.

- Torstaina tulee tehostetusta avohoidosta työntekijä käymään luonani Ykköskodilla.

- Perjantaina luultavasti ja toivottavasti viikonlopuksi Roosan luo.

Joo, ei ainakaan kerkeä tulemaan tylsää!

Tänään siitä tehostetusta soitetaan myös Ykköskodille ja kerrotaan vähän tilanteestani.

Huaaaah.

40 - Kelle täällä pitää maksaa ettei kaikki olis niin paskaa

Tehostetusta soitettiin aamulla ja sovittiin, että tälle päivälle riittää vain puhelu. Huomenna soittaa taas ja mietitään että nähdäänkö vai ei.

Näin Roosaa ja hän kävi täällä äidinkin luona. Jossain vaiheessa alkoi ahdistaa ihan kiitettävästi ja päätin kokeilla sitä että otan osan illan Leponexannoksesta. Ja ihme kyllä, se auttoi!

Edelleen, olen niin uupunut tähän ahdistukseen, väsynyt. Haluaisin niin heittää kaikki masennus/dissosiaatiohäiriöpaskat helvettiin elämästäni!

39 - Lääkkeennostoa

Lääkäri soitti puolisentoista tuntia sitten ja sanoi että voitaisiin nostaa Leponexin annostusta. Tähän astihan se oli 425mg illassa, mutta tänään se on 450mg, huomenna 475mg ja ylihuomenna 500mg. Pitäisi kuulemma auttaa ahdistukseen ja ikäviin ajatuksiin.

Tehostetusta soitettiin ja sovittiin että huomenna joku soittaa uudelleen ja tavataan esimerkiksi kaupungilla kahvilla. Ja edelleen, sinne saa soittaa jos tuntuu siltä.

Tuntuu hyvältä, että saan niin tiivistä tukea ja apua. En tunne olevani yksin.

38 - Tietämätön

On niin ristiriitaiset ja ahdistuneet tunteet. Pahoina hetkinä toivon, että olisin turvassa osastolla. Hyvinä hetkinä taas pelkkä ajatuskin osastosta puistattaa. Huomenna tehostetusta avohoidosta pitäisi jonkun soittaa minulle - ja en todellakaan tiedä mitä sanoisin tai mitä haluan. En tiedä edes sitä että riittääkö minulle puhelu, vai haluanko nähdä esimerkiksi kaupungilla.

En vaan tiedä.

37 - Kriisiaika

Yhdeltä oli se kriisiaika. Paikalla oli terapeuttini, lääkäri ja tehostetusta avohoidosta työntekijä. Itkut siellä tirautin ja kerroin rehellisesti voinnistani ja ikävistäkin asioista ja ajatuksista. Osastoajatus heitettiin ilmaan, mutten suostunut ainakaan suorilta lähtemään osastolle. Minulle kuitenkin painotettiin että jos tuntuu oikeasti siltä ettei vain pärjää, niin pitää hakea apua.

Tehostetusta avohoidosta siis soitetaan huomenna minulle. Sovitaan joko lisää soittoaikoja tai niin, että nähtäisiin kaupungilla, kotona, äidin luona, KPK:lla tai missä vaan. Ja sinne tosiaan voi soittaa milloin vaan.

Tuntuu helpottavalta tietää, että on aina mahdollisuus saada apua, jos tuntuu siltä ettei omat voimat riitä.

36 - Terapeutin soitto

Terapeutti ottaa aamulla yhteyttä tehostetun avohoidon työntekijöihin, miettivät sitten yhdessä miten minua voisi auttaa. Ja ehkä, ei välttämättä mutta ehkä kriisiaika lääkärille huomiseksi. Sen näkee sitten, terapeutti soittaa aamulla minulle ja kertoo mitä tapahtuu.

Sanoi myös siitä että jos ei pärjää niin päivystykseen. Yritän kuitenkin pärjätä huomiseen, en haluaisi päivystyksen kautta osastolle, en ollenkaan. Haluaisin niin kovasti pärjätä itse. Toivon että huomenna keksitään jotain minkä avulla pärjäisin.

35 - Selviän tästä

Joo, tämän päivän ensimmäinen ahdistus on päihitetty. Otin lääkkeen ja juttelin jonkin aikaa ohjaajan kanssa. Olen päättänyt taistella niin kovasti kuin pystyn, minua ei ahdistus tai masennus muserra. Minä muserran ne.

Yritin soittaa polin työntekijälle kyselläkseni siitä tehostetusta avohoidosta, mutten saanut häntä vielä kiinni, soittaa varmaan takaisin kun kerkeää.

Selviän tästä.

34 - Uupunut jälleen

Olen todellakin todella väsynyt, todella uupunut. Vaikka juuri nyt ei ahdista, on olo täysin voimaton. Makoilin sängyssä tekemättä mitään pitkän aikaa. Hyvä että jaksoin pitää silmiä auki. Nyt olen kuitenkin keitellyt kahvia ja tullut koneelle, kuuntelen musiikkia ja kirjoitan tätä postausta.

Yritän olla pelkäämättä ahdistuskohtauksia, koska jos miettii koko ajan että tuleekohan sellainen, niin sellainen luultavasti tulee. Yritän nauttia tästä hetkestä, nauttia siitä ettei ahdista kamalasti. Vaikka olenkin niin kamalan uupunut.

33 - Postaustoiveita?

Otsikko kertonee asian. Olen joskus kysellyt samaa ja unohtanut koko homman, mutta nyt lupaan toteuttaa ideoita, jos jotain jotenkin järkevää ehdotusta tulee. Mistä siis haluaisit lukea?

32 - Anteeksipyyntö

Olipa taas ihana ahdistuskohtaus. Itkua, ahdistusta, toivottomuutta. Kun sain lopulta kerättyä itseni niin, etten enää vollottanut, painuin suihkuun. Olen huomannut sen rauhoittavan jonkin verran.

Haluaisin pyytää anteeksi sitä että valitan niin paljon, mutta tämä blogi on "kaatopaikka" minne vuodatan kaiken juuri sellaisena kuin asiat on. Joten en suuremmin sensuroi asioita, lukekaa jos haluatte ja jos tekstit ärsyttää/ahdistaa/pelottaa/vituttaa tai mitä vain huonoa, älkää lukeko.

Ja ei, en ole saanut ikäviä kommentteja blogiin liittyen, mutta ajattelin silti vain muistuttaa tuosta. Blogin pitäminen on terapeuttista, tuntuu hyvältä kun saa purkaa ajatuksia jonnekin.

Nyt toivon niin kovasti että pysyisin rauhallisena loppuillan.

31 - Poliaika

Menin poliajalle. Työntekijä sanoi saman tien, että huomaa ettei minulla ole kovin hyvä olo. Juteltiin niistä ahdistus/paniikkikohtauksista ja jos rehellisiä ollaan, en muista kunnolla mistä muusta puhuimme. Vartin jälkeen sanoin että on pakko lähteä, on niin huono olo. Sen muistan miten työntekijä kehui minua siitä että sanoin suoraan etten pysty olemaan siellä. Ja senkin muistan, että hän kehotti minua soittamaan jos tuntuu yhtään siltä, että haluaisin tehtostettuun avohoitoon. Hoitaja myös sanoi siitä, ettei hän edes halua tentata minua enempää, sillä en tuntunut oikein olevan paikalla.

Kaupan kautta kotiin siis. Olo on nyt hieman parempi, muttei silti mikään kauhean kehuttava. Mutta taistelen ja uskon, että pärjään. Olen päättänyt pärjätä.

30 - Uupunut

Milloin nämä olot menee ohi? Milloin?

Taas itkeskelyä, toivotonta oloa, järjettömän suurta ahdistusta. Makasin pimeässä huoneessa sängyllä (pimeässä osittain sen takia että päätä särki jumalattomasti) ja itkin. Vollotin. Ulisin. Valitin.

Olen yrittänyt tehdä kaikkea mukavaa. Olen lukenut, dataillut, katsonut leffaa, soittanut Roosalle...

Lääkkeitä jakaessani ohjaaja sanoi että huomaa minusta miten paha minulla on. Kehotti tulla puhumaan jos tuntuu siltä etten pärjää.

No, kävin hakemassa tarvittavia lääkkeitä. Ei me oikein juteltu, en tiedä mitä sanoisin. Kaikki on jälleen kerran niin hyvin, mutta silti olo on... Paska.

Alan olla niin uupunut. Niin uupunut.

29 - Turhauttaa ja vituttaa

Okei, alkaa todella turhauttaa ja vituttaa. Oikein kiva päivä takana, nukuttiin myöhään ja käytiin Roosan mummon luona. Käytiin kaupassa ja pari kaveria tuli käymään, mutta silti. Silti olo kääntyi aivan kamalaksi. Pakenin makkariin makoilemaan ja jankkaamaan "ei mitään hätää"-ajatusta päässäni, mutta olo oli silti sietämätön. Jossain vaiheessa Roosa tuli viereen ja minä vain itkin. Yritin ajatella sitä että olo menee kyllä ohi eikä se ole vaarallista, mutta ei se oikein oloa helpottanut.

Tarvittavia lääkkeitä olisi ollut mukana, mutten viitsinyt ottaa koska pelkään että esimerkiksi huomenna tulee vielä voimakkaampana huono olo. Olen siis "omin voimin" rauhoitellut itseäni ja alan olla jo melko normaalissa olotilassa. Hieman apea olo vain.

Toivon niin että olisi jo tiistai, on pakko päästä puhumaan tästä ammatti-ihmiselle. Pakko.

28 - Paskaa oloa jälleen

Heräsin tänään myöhään, vasta noin puoli yhden aikoihin. Join kahvia, tupakoin, olin koneella ja pakkailin tavaroita jo valmiiksi Roosan luo lähtöä varten.

Mulle tuli aivan kamala ahdistus. Sydän hakkasi, en pystynyt olemaan paikoillani, tuntui taas siltä kuin kuolisin ja pidättelin itkua. Kun lähdin äidin luota bussipysäkille kohti keskustaa, en voinut enää pidätellä itkua. Onneksi pysäkillä ei ollut vielä siinä vaiheessa ketään muuta, olisi hävettänyt. Olin kuitenkin parikymmentä minuuttia aiemmin ottanut tarvittavan Opamoxin ja Ketipinorin, ja ne auttoivat. Selvisin keskustaan, kauppaan ja Roosan luo. Tällä hetkellä olo on ihan hyvä. Pelottaa vaan että alkaako noita "kohtauksia" tulla useammin? En tiedä. Pitää puhua asiasta hoitajalle tiistaina.

Jäi surettamaan se, miten vähän aikaa kerkesin nähdä sisaruksiani. Rakastan heitä niiiiiin paljon.

27 - Maailman paras omaohjaaja

Aiemmin oli taas tosi ikävää oloa, mutta ei niin pahaa kuin eilen. Hain ajoissa tarvittavat lääkkeet ja yritin tehdä kaikkea mukavaa. Aloin myös pitää kirjaa siitä mitä tein ennen kuin aloin ahdistaa, paljonko kello oli ja niin edelleen. Hoitaja kehotti pitämään sellaista.

Kävin äsken omaohjaajalle kertomassa päivän, jolloin pidämme palaverin siitä minun ja Roosan yhteenmuutosta. Hän lupasi puhua puolestamme siitä, että saisimme jäädä siihen kämppään missä Roosa nyt asuu. Oli muutenkin todella kannustava ja mukava, maailman paras omaohjaaja! Vaikka odotan enemmän kuin innolla muuttoa, tuntuu haikealta lähteä. Tämä vuosi täällä on auttanut minua niin paljon, etten tiedä miten kiittäisin. Ei todellakaan kaduta, että muutin tänne. Olen oppinut pyytämään apua ajoissa.

Todella hyvä fiilis juuri nyt. Loistava.

26 - Paska ilta, loppulausunto, Roosa...

Eilinen päivä oli oikein mukava - kunnes tuli ilta. Sydän hakkasi, ahdisti, itkin ja tuntui että kuolen. Kuulostaa paniikkikohtaukselta, mutta en tiedä tuntuiko se siltä. Saattoi olla vain "tavallinen" ahdistuskohtaus, ja hain pitkästä aikaa tarvittavia lääkkeitä ohjaajalta. Kun olo alkoi helpottaa, tuli jumalaton päänsärky ja huono olo. Paska ilta siis, mutta ehkä tämä ilta on parempi! Tällä hetkellä ainakin on ihan normaali olo.

Nuorisopsykiatrin polilta tuli loppulausunto ja siinä sanottiin jotain mitä minulle ei olla sanottu, mutten kerro siitä vielä täällä. Tiistaina on aika (aikuispsykiatrian) polilla ja kyselen siellä hoitajalta että mitä se teksti tarkoittaa. Sen jälkeen kerron sen mitä siinä luki.

Huomenna nään Roosaa kaupungilla ja menen sen jälkeen äidin luo yöksi. Nään sisaruksia ja perjantaina menen Roosan luo viikonlopuksi. Muutaman viikon päästä pitäisi olla palaveri siitä Roosan ja minun yhteenmuutosta. Jos käy huono tuuri, joudumme etsimään uuden asunnon. Toivon että se olisi mukava ja toivon että siinä olisi parveke. Paras tilanne olisi kuitenkin se että muutan siihen kämppään missä Roosa nyt asuu. Siellä on kuitenkin iso lasitettu parveke ja oma sauna. Ja hah, tiskikone! Maailma ei kuitenkaan kaadu jos emme siihen saa jäädä. Parvekkeen vaan haluaisin...

25 - Kivaa kivaa kivaa

Eipä ole aikoihin ollut näin paska olo. Kivaa.

24 - Yksinoloa

Ulkona on kamalan kylmä, tupakalla käydessä jäätyy. Kaunista siellä on, sitä en voi kieltää. Kylmää mutta kaunista. Olen huomannut, että mielialaani vaikuttaa sää. Ei mitenkään erityisen paljon, en tarkoita sitä että masennun täysin jos on harmaata ja sateista. Mutta kyllä se hieman vaikuttaa, olo on helposti iloisempi jos aurinko paistaa ja pilviä on vain vähän jos ollenkaan.

Tämän päivän olen ihan itsekseni Ykköskodilla. Kuuntelen musiikkia, olen koneella, luen, katselen jotain Netflixistä... Huomenna käymään kotona, eli Roosan luona. Viikonlopuksi myös Roosan luo, mutta lauantaina käyn äidin luona. Ihan vain päiväseltään.

Tein tänään hakemuksia Ykköskodin ryhmiin. Vähintään kahteen pitää osallistua ja neljään hakea. Toimintaterapeutti sitten katsoo kuka pääsee mihinkin ryhmään. Ykkösvaihtoehdoksi laitoin valokuvausryhmän, sillä olisi kivaa herätellä innostusta valokuvaukseen taas. Muita ryhmiä joihin hain, en edes muista enää, hah.

Pitäisi siivota (virallisesti vasta huomenna, mutta olen melkein koko päivän poissa), mutten oikein jaksaisi. Ei täällä olisi oikein muuta kuin pölyjen pyyhintää ja imurointia, mutta ei vaan huvita. Yleisesti tykkään (nykyään) siivota, mutta eihän kaikkea voi aina jaksaa. Ehkä teen sen vasta keskiviikkona, ellen tänään yhtäkkiä innostu.

23 - Haluan vain olla tekemättä mitään

On sellaisia oloja, sellaisia hetkiä että tekisi mieli vain mennä sänkyyn makoilemaan ja olemaan. Ei tarvitsisi tehdä eikä ajatella mitään, makaisin vaan silmät kiinni ja kuuntelisin mahdollisesti musiikkia. En miettisi raha-asioita, en ihmisten näkemistä, en ikäviä asioita...

On pakko rohkaistua ja puhua tiistaina polin työntekijälle lapsuudessa tapahtuneesta traumasta. Tiedän että hän tietää siitä, sillä puhuin siitä entiselle työntekijälle joka on kirjannut asian tietokoneelle ylös. Työntekijäni on jokaisella kerralla kysellyt että eikö ole mitään tiettyä asiaa mistä haluaisin puhua.

"Eeei mulla kai mitään ole."

Voi, kyllä minulla on.

22 - Vesala - Tequila

21 - Ystävien näkemistä, ikävä isää

Nähtiin Roosan kanssa tänään kahta ystävää. Käytiin kaakaolla toisen kanssa, ja toisen kanssa syömässä Rossossa. Oli oikein kivaa nähdä heitä, mutta jotenkin siinä hieman uupui. Kotiin tullessa makoiltiin vaan sängyllä ja oltiin.

On isää ikävä, kuten on niin kovin usein. Siitä on tänä vuonna jo viisi vuotta kun hän kuoli, ja pelkään että kyllästytän ihmiset puhumalla isästä niin usein. On vaan niin kova ikävä, haluaisin soittaa hänelle ja kertoa ihan arkipäiväisiä asioita. Kertoa siitä että muutan Roosan kanssa yhteen, siitä että minulla menee hyvin tai huonosti - ja, no, haluaisin vain puhua hänelle. Ihan mistä tahansa.

On ollut parin päivän aikana hieman ahdistusta ja alakuloa. En tiedä miksi, sillä mitään ikävää ei ole tapahtunut, päin vastoin, on ollut todella ihanaa. Mutta sellaista se on, kun elää masennuksen kanssa. Ja dissosiaatiohäiriön. Pitää vain sietää.

20 - Kotiin

Tulin viime torstaina tänne tyttöystävän luo ja tänään käytiin Ykköskodilla jakamassa minulle lääkkeitä viikoksi eteenpäin. Ja tulimme takaisin tänne. Kotiin.

Omaohjaajani sanoi että olen edistynyt hienosti - ja että Ykköskodilla ei ole oikein enää annettavaa minulle. Hän piti ajatusta yhteenmuutosta Roosan kanssa hyvänä, ja sanoi että kannattaa tosiaan olla nyt paljon yhdessä ja totutella siihen, että asutaan yhdessä. Olen nyt siis täällä Roosan luona (kotona) perjantaihin, sitten menen viikonlopuksi äidin luo ja sunnuntaina Ykköskodille.

Huomenna olemme seurustelleet Roosan kanssa 10 kuukautta. Enää kaksi kuukautta vuoteen. Ja ylihuomenna pikkuveljeni täyttää neljä vuotta. Iso poika.

19 - Ei oikein mitään kerrottavaa

Olen pitkästä aikaa ollut kotona muutaman päivän. Maanantaina tulin tänne ja heh, lähden tänään taas Roosan luo. On tuntunut ihan oudolta olla yksin täällä, olen niin tottunut siihen että Roosa on lähellä koko ajan. Tänä vuonna luultavasti muutamme yhteen, ei tarvitse enää hämmästellä sitä että on yksin.

Ei ole oikein mitään kerrottavaa, minulla menee oikein hyvin. Ahdistuksia on vain harvoin ja hymyilen paljon, olen tyytyväinen lähes kaikkeen.

Optikolla pitäisi käydä, näkö on huonontunut niin paljon. Pitäisi vaan jaksaa raahautua sinne. :D