Olen todellakin todella väsynyt, todella uupunut. Vaikka juuri nyt ei ahdista, on olo täysin voimaton. Makoilin sängyssä tekemättä mitään pitkän aikaa. Hyvä että jaksoin pitää silmiä auki. Nyt olen kuitenkin keitellyt kahvia ja tullut koneelle, kuuntelen musiikkia ja kirjoitan tätä postausta.
Yritän olla pelkäämättä ahdistuskohtauksia, koska jos miettii koko ajan että tuleekohan sellainen, niin sellainen luultavasti tulee. Yritän nauttia tästä hetkestä, nauttia siitä ettei ahdista kamalasti. Vaikka olenkin niin kamalan uupunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti