65 - Asiat etenee

Ensi viikon lauantaina on tavaroiden roudaaminen Roosan luo! Virallinen muuttopäivä on vasta 14. huhtikuuta, mutta en saisi silloin muuttoapua. Ensi viikolla saan.

Jännittää ja odotan innolla sitä että saan asua Roosan kanssa. Käytännössähän asun jo nyt, viime viikolla olin yhden yön Ykkösessä ja en muista milloin olisin ennen sitä ollut. Tulen varmaan maksimissaan olemaan yön tai pari Ykköskodilla, mutta voi olla etten ole sitäkään. Hah.

Jotain käytännön asioita on vielä tehtävä, mutta ei mitään kovin stressaavaa.

Leponex auttaa päiväahdistukseen. Vaikka joudun syömään lääkkeitä kolmesti päivässä, ei se haittaa, koska mieluummin syön niitä kuin kärsin sietämättömästä ahdistuksesta.

Soitan varmaan Starttipajalle muuton jälkeen ja kysyn että voisinko jatkaa siellä. Olisi jotain järkevää tekemistä, josta saisin vähän rahaakin.

Asiat etenee ja vointikin menee parempaan suuntaan. Olen iloinen.

64 - Menee ihan kivasti

Hui, kuukauden päästä olen jo asunut hetken Roosan kanssa! Ensi viikon torstaina luultavasti irtisanon Ykköskodin kämpän, ja sitten on tosiaan se kaksi viikkoa aikaa muuttaa.

Heräsin tänään aikaisin. Petasin pedin, kävin suihkussa, olen juonut kahvit ja syönyt aamupalan. Ja tupakoinut, tietysti. Huono tapa, mutta ihan sama. Ehkä lopetan joskus, ehkä en. Rahaa kyllä säästyisi reippaasti jos lopettaisin...

On kiva viettää äidin luona viikonloppua pitkästä aikaa. Tänään varmaan pelaillaan jotain.

Menee tällä hetkellä ihan kivasti. Ehkä hieman ahdistusta, mutta ei paljoa.

Pääsisinpä jo muuttamaan.

63 - Osittain ihan onnellinen

Kotiuduin. Minä tosiaan kotiuduin.

Olen Roosan luona. Huomenna on KPK:lla aika yhdeksältä. Ensi kuun puolessavälissä on muutto tänne, ensi viikolla irtisanon kämpän Ykköskodilta.

Väsyttää sikana, olen tottunut menemään nukkumaan aikaisin osastolla. Pitää totutella myös siihen, että lääkkeitä pitää ottaa kolmesti päivässä. Dosetin on siis pakko olla aina mukana.

Unohdin ottaa Ykköskodilta tarvittavia lääkkeitä mukaan. Pitää joko pärjätä ilman tai hakea niitä joku päivä, taidan kuitenkin yrittää pärjätä. En haluaisi syödä niitä koko ajan.

Voi luoja että väsyttää. En voi vieläkään ehkä kaikkein parhaiten, mutta olo on silti osittain ihan onnellinen. Muutto tänne, ja sain tietää että saan tukea koulukirjoihin senkin jälkeen kun jälkihuolto loppuu! Ei tarvitse siis ahdistua lukionkaan suhteen, kun tietää että ei jää kirjoista kiinni sinne meno.

Pitänee syödä jotain ja ruveta nukkumaan.

62 - Kotiin?

Hah, yöksi Ykköskotiin. Huomenna iltapalalle viimeistään osastolle takaisin. Keskiviikkona viimeinen palaveri muuttoa varten - ja sen jälkeen nään osastolla lääkäriä.

Jotenkin minusta tuntuu että kotiudun pian. Yritän ajatella positiivisesti, vaikka kotiutuminen jo nyt pelottaakin. Toisaalta haluaisin kyllä kotiin, sillä odotan innolla muuttoa ja sitä, että menen Starttipajalle tai lukioon. Mutta toisaalta en tiedä miten kestän sitä suurinta ahdistusta mitä välillä tulee.

On tässä pari päivää aikaa miettiä.

61 - Vaikeaa vaikeaa vaikeaa

Taas yksi todella vaikea päivä takana. Huomenna alkaa taas arki, ja tavallaan odotan mahdollista lääkärin tapaamista, tavallaan pelkään sitä. Tapaamista ei kyllä pitäisi olla, kun ollaan sovittu sellainen keskiviikoksi, mutta koska olen kertonut hoitajille rehellisesti oireista ja voinnista, saattaa tapaaminen olla jo huomenna. Sen näkee sitten.

Roosa tulee toivottavasti käymään. Ja äitikin lähipäivinä. Vierailut piristävät aina, vaikka jouduinkin perjantaina puolihäätämään kaverin, kun tuli niin epätodellinen ja vaikea olo. Toivon että hän ymmärsi sen ettei vika ollut hänessä.

Öitä.

60 - Täytyy olla rehellinen

Minua hävettää mennä kertomaan ahdistuksestani. Käyn kyllä hakemassa lääkettä, mutta puhuminen on todella vaikeaa. Eilen istuin varmaan puoli tuntia pikkukeittiössä miettimässä sitä miten sanoisin olostani hoitajalle. Halusin sanoa siitä että ahdistaa sietämättömästi, halusin sanoa että on todella epätodellinen olo. Halusin sanoa, että välillä on vaikeaa erottaa uni todellisuudesta.

Noista puhuminen on siksi vaikeaa, että pelkään että minua ei joko uskota tai että minua pidetään "hulluna". Kun tulin osastolle, en ollut täysin rehellinen lääkärille. Eilen olin hoitajalle, ja tajusin että jos oikeasti haluan apua niin minun pitää olla täysin rehellinen. Vaikka se tarkoittaisi sitä että osastojakso vähän venyisi.

Niin tosiaan, kun olin istunut aikani siellä pikkukeittiössä niin hoitaja huomasi minut ja tuli kyselemään vointia. Siinä sitten rohkaistuin ja kerroin kaiken, kerroin ihan kaiken rehellisesti.

Muistiongelmat ovat ahdistavia, pelottavia ja ärsyttäviä. Ehkä, toivottavasti, ne liittyvät dissosiaatiohäiriöön.

Lupaan että kerron kaiken hoitajille ja lääkärille, sillä ei paranemista voi tapahtua jos jätän kertomatta asioita.

"Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva."

59 - Toivoton olo

On tosi vaikea olo. Eilen illalla itkin, itkin ja itkin. Makasin painopeiton alla ja... itkin. Olo oli niin toivoton, tuntui etten haluaisi olla missään enkä saanut ajateltua positiivisesti melkein minkään suhteen. Asiat jotka pitävät minut kuitenkin elossa, tässä maailmassa, on ystävät, perhe ja Roosa. Pakko myöntää että jos noita ei olisi, en varmaan jaksaisi edes yrittää enää.

Mutta minä yritän, yritän niin kovasti. En aio tuottaa pettymystä läheisilleni, aion taistella. Ja taistelenkin, vaikka niitä todella toivottomia oloja tuleekin.

Onneksi olen täällä, olen turvassa.

58 - Osastolla

Eilen oli poliaika ja työntekijäni varasi ajan psykiatrille. Odottelin siellä kolme tuntia ennen aikaa, ja kun viimein pääsin siihen niin psykiatri sanoi ettei uskalla laskea minua kotiin. Sen verran vaikea ja itsetuhoinenkin olo.

Tulin siis (vapaaehtoisesti) osastolle, jolla olen ollut muutaman kerran aiemminkin. Ahdistaa olla täällä, mutta tiedän että nyt on vain oltava. Haluan parantua. Tai jos en ihan parantua täällä, niin ainakin haluan voinnin sellaiseksi että pärjään kotona.

Viikonlopun olen osastolla ja ensi keskiviikkona katsellaan tilannetta uudelleen. Että jos ehkä pääsisin päivälomalle.

Lääkemuutoksia on hieman; Lamictalia nostettiin 250mg:aan ja Leponexia jaettiin niin että aamulla 50mg, kahvilla (klo 14) 50mg ja illalla 500mg. Toiveena siis on että pitkin päivää otettavat Leponexit auttaisivat ahdistukseen.

Lääkäri kehotti etten ottaisi enää Opamoxia, sillä sehän on herkästi riippuvuutta aiheuttava lääke. Nyt on Olanzapiinia 10mg tarvittavana. Saa nähdä auttaako.

Kyllä tämä kai tästä vielä. Kuten aina aiemminkin.

57 - Vitutus

Onpa kiva kirjoittaa siitä miten paljon paremmin menee, kun sitten tulee järkyttävä ahdistus. Vituttaa.

56 - Jannika B - Šiva

55 - Kipuja

Varmistus tuli, saan muuttaa Roosan luo 1.4.! Juuri sinä päivänä tosin en pääse, koska en saa muuttoapua juuri silloin. Luultavasti ensi kuun puolessa välissä saan tavarat raahattua tänne, kotiin.

Voin sanoa että kyllä, Leponexin nosto on auttanut. Vieläkin tulee todella vaikeita oloja, mutta vähemmän kuin aiemmin. Olen innoissani koulun aloittamisesta, olen innoissani muutosta, melkein kaikki menee hyvin.

Ikävää on se, että minulla on ympäri kehoa ihmeellisiä kipuja. Päähän saattaa sattua, tai selkään, käsiin, mahaan alhaalle tai ylös, sivulle tai keskelle. Ikävintä ja ahdistavinta on rintakivut. Ne pelottaa hieman. Sovin tänään tehostettujen työntekijöiden kanssa että torstaina kerron polilla asiasta ja kysytään lääkärin mielipidettä. Että pitääkö käydä "tavallisessa" lääkärissä katsomassa että mikä on vikana. Tehostetut sanoivat että saattaa johtua pääkopasta tai Leponexin nostosta, mutta eivät voi tarkemmin sanoa koska eivät ole lääkäreitä.

Jos kivut johtuvat Leponexista, vituttaa. Luultavasti sitten pitäisi alentaa annosta ja ahdistus palaisi takaisin. Kai. Mutta ei kannata murehtia vielä.

Happyyy.

54 - Jotain järkevää tekemistä

Tuntuu että pitää alkaa tehdä elämällä jotain. Pitää taistella kovempaa kuin koskaan aiemmin ja yrittää vaikka väkisin tehdä jotain järkevää. Sellainen suunnitelma tuli mieleen, että kun olen muuttanut Roosan luo ja asettunut sinne, otan taas yhteyttä Starttipajaan. Voisin siis aloittaa sen uudelleen. Siinä pystyy hyvin katsomaan että millaiset voimavarat minulla on, ja jossain vaiheessa toivottavasti käyn siellä sen maksimimäärän viikossa, eli neljä kertaa. Jos sen saavutan, niin uskon että pystyn menemään lukioonkin. Mutta kun lukion aika on, aloitan sen kaikesta huolimatta hitaasti ja varovaisesti, eli ensimmäisessä jaksossa joko yksi kurssi tai kaksi.

Paja voisi auttaa kuntoutumaan, ja tämän aion toteuttaa. Ja jos olo vaikeutuu pajajakson aikana, niin sitten vaikeutuu. Sitten mahdollisesti vähennän hetkeksi siellä käymistä ja yritän kasata itseäni, mutta kun olo taas paranee, jatkan taas täysillä.

Haluan tehdä jotain järkevää, sillä hävettää sanoa aina kaikille että ei, en tee mitään. Kouluun en tällä hetkellä vielä kykene, mutta uskon että pajaan kykenen. Mutta sen verran tosiaan vielä odotan, että olen kotiutunut Roosan luo.

53 - Toiveikas

Alan olla hieman toiveikas, tuntuu että Leponexin raju nosto alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. On edelleen todella vaikeita oloja kuten torstaina (kai) illalla. Sydän hakkasi, kaikki äänet kuului normaalia kovempaa ja oli hieman vaikeuksia ymmärtää puhetta. Makasin vain sängyssä ja pelkäsin sitä että joko kuolen tai sekoan ihan kunnolla.

Pari tuntia sitten oli samanlainen olo. Sain tarvittavaa lääkettä ja olo helpottui aika hyvin. Olen huomannut että tarvittavat lääkkeet eivät auta minulla sellaiseen "lievään" tai "normaaliin" ahdistukseen, vaan lähinnä sellaiseen oloon jossa olen varma että jotain kamalaa tapahtuu. Senkaltainen ahdistus on pahinta mitä minulla on ikinä ollut.

Mutta, esimerkiksi viime ilta oli mukava. Olin hyvällä tuulella, katsoin telkkaria, olin koneella, juttelin kaverin kanssa, söin... Ja nyt on samankaltainen olo. Tulin Ykköskodiin yöksi ja likavaatteet on parhaillaan pesukoneessa. Pitää välillä käydä täällä hoitamassa tuollaisia asioita, dosettiinkin piti jakaa lääkkeet ensi viikkoon asti. Huomenna takaisin Roosan luo, minähän käytännössä asun siellä jo. :D

Turhauttaa odotella vastausta Erapista. Vahvistusta siihen että oikeasti saan muuttaa Roosan luo. Ohjaajat täällä Ykköskodilla sekä Provestalla sanoo ettei pitäisi olla mitään estettä yhteenmuuttoon, mutta kyllä minua silti vähän jännittää. Haluaisin niin kovasti raahata kamppeet Roosan luo, saada tavarat paikoilleen ja siivota. Silloin tuntuisi vielä enemmän kodilta se kämppä. Eikä tarvitsisi koko ajan raahata tavaroita Ykköskodin ja Roosan välillä.

Olen niin onnellinen siitä että on olemassa tehostettu avohoito, ja näen työntekijää keskustassa keskiviikkona. Toivon että nämä hyvät hetket eivät ole vain parin päivän ajan tapahtuvia juttuja, vaan että vointi alkaisi oikeasti tasaantua. Mutta toiveikas minä olen.

52 - Vastauksia kysymyksiin

Tässä siis vastaukset! Jos tulee vielä mieleen jotain, niin laittakaa tämän postauksen kommenttiboksiin, voin tehdä uudenkin postauksen.

Mitä harrastat?

En varsinaisesti harrasta mitään, mutta tykkään lukea ja katsella leffoja/sarjoja. Ja The Sims 4 on paras peli ikinä!

Seurusteletko?

Seurustelen. Olen tässä kuussa seurustellut vuoden Roosan kanssa.

Paras vuodenaika?

Kevät tai syksy. En osaa valita.

Haluaisitko tulevaisuudessa lapsia?

Kyllä!

Opiskeletko/käytkö töissä?

En tällä hetkellä, mutta heti kun vointi sallii, menen lukioon.

Onko lemmikkejä? Jos ei, haluaisitko?

Ei ole, enkä tällä hetkellä haluakaan.

Jos saisit 3 toivomusta, mitkä ne olisi?

Mielenterveyden ongelmat pois, lottovoitto ja se, että olen Roosan kanssa aina.

Olisitko mielummin maailman parhaita nörttikoodaajia vaikka pelien parissa, jolloin saisit elää melko rauhallisesti ilman ''faneja'' vai olisitko ennemmin maailman paras golffari tai pujottelija jolloin sinut tunnistettaisiin kaikkialla?

Nörtti!

Ootko ollu osastolla koskaan?

Kyllä, monta kertaa.

Jos oot niin kuinka kauan?

Lyhin jakso kaksi viikkoa, pisin noin kolme kuukautta.

Mikä on pahinta, mitä olet itsellesi tehnyt?

Yritin tappaa itseni isältäni varastamilla lääkkeillä 2011. Melkein onnistuin.

Mikä on sun unelma?

Elää onnellinen elämä.

Jos onnellisuus olisi rahaa, niin mikä työ tekisi susta rikkaan?

En osaa sanoa.