On sellaisia oloja, sellaisia hetkiä että tekisi mieli vain mennä sänkyyn makoilemaan ja olemaan. Ei tarvitsisi tehdä eikä ajatella mitään, makaisin vaan silmät kiinni ja kuuntelisin mahdollisesti musiikkia. En miettisi raha-asioita, en ihmisten näkemistä, en ikäviä asioita...
On pakko rohkaistua ja puhua tiistaina polin työntekijälle lapsuudessa tapahtuneesta traumasta. Tiedän että hän tietää siitä, sillä puhuin siitä entiselle työntekijälle joka on kirjannut asian tietokoneelle ylös. Työntekijäni on jokaisella kerralla kysellyt että eikö ole mitään tiettyä asiaa mistä haluaisin puhua.
"Eeei mulla kai mitään ole."
Voi, kyllä minulla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti