Menin poliajalle. Työntekijä sanoi saman tien, että huomaa ettei minulla ole kovin hyvä olo. Juteltiin niistä ahdistus/paniikkikohtauksista ja jos rehellisiä ollaan, en muista kunnolla mistä muusta puhuimme. Vartin jälkeen sanoin että on pakko lähteä, on niin huono olo. Sen muistan miten työntekijä kehui minua siitä että sanoin suoraan etten pysty olemaan siellä. Ja senkin muistan, että hän kehotti minua soittamaan jos tuntuu yhtään siltä, että haluaisin tehtostettuun avohoitoon. Hoitaja myös sanoi siitä, ettei hän edes halua tentata minua enempää, sillä en tuntunut oikein olevan paikalla.
Kaupan kautta kotiin siis. Olo on nyt hieman parempi, muttei silti mikään kauhean kehuttava. Mutta taistelen ja uskon, että pärjään. Olen päättänyt pärjätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti