Sain taas muutama tunti sitten "ihanan" paniikkikohtauksen. Pulssi huiteli pilvissä, itkin ja olin varma että kuolen siihen paikkaan. Ohjaaja ja Roosa yrittivät rauhoitella, mutta ei se oikein auttanut.
Lopulta paskasta olosta huolimatta tultiin yhteisistä tiloista takaisin kotiin, ja olo on helpottunut jo aika hyvin.
Huomenna on yhteisaika polilla jossa on minä, Roosa ja meidän työntekijät. Ei millään jaksaisi, mutta pakkohan se on ja voi siitä oikeasti olla hyötyäkin.
Toivon niin kovasti ettei enää tulisi noita paniikkijuttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti