Plääh. On ollut sinänsä ihan mukavaa, mutta tänään tuli pitkästä aikaa tosi ikävä ahdistus. Roosan äiti oli käymässä ja minulla alkoi sydän hakata ja olin levoton. Yritin hengitellä syvään ja ajatella sitä että ei ole mitään hätää; tämä menee kyllä ohi.
Kun anoppi (:D) lähti, mentiin yhteisiin tiloihin ja pyysin tarvittavan lääkkeen. Pidättelin itkua istuessani ihanalla nojatuolilla ja katsoessani telkkaria. En jutellut olostani ohjaajille, sillä ei minulla oikein olisi ollut mitään sanottavaa. "Moi, en tiedä miksi, mutta minua ahdistaa." Nääh.
Huomenna on "paljon" tekemistä. Ja "paljon", koska ei oikeasti ole edes kovin paljoa, mutta minun mittapuulla on. Väsyn kovin helposti jos päivässä on parikin pakollista asiaa. Tai vaikka ei olisikaan pakollisia vaan mukaviakin, väsyn silti. Saattaa ahdistus tulla ja tekisi vain mieli mennä kotiin peiton alle märisemään tai hautautua sohvalle katsomaan telkkaria.
Eiköhän huomisestakin kuitenkin selviydytä. Kaikki järjestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti