On nyt ollut pientä taukoa kirjoittelussa. Tuntuu että ei ole tapahtunut mitään, mutta toisaalta tuntuu että on tapahtunut vaikka mitä. Lauantaina roudattiin tavarat Ykköskodita Roosan luo eli kotiin.
Tavaroita olen laittanut aika hyvin paikoilleen, mutta kaikki on silti ihan sekaisin koska kirja/tv-hylly on kasaamatta. Ja kun se on kasattu, pitää laittaa tv paikoilleen ja digiboxi myös, ennen kuin kirjat voi laittaa paikoilleen. Ongelmana on vain se kasaaminen ja se, ettei ole digiboxia. Yritän sellaista etsiä halvalla jostain. Käytettynä se on pakko ostaa koska budjetti, muuton takia rahat ovat huvenneet mukavasti.
Olen niin onnellinen siitä että asun vihdoin rakkaani kanssa.
Huomenna pitää käydä KPK:lla ja mennä sieltä Ykköskodille siivoamaan kämppä äidin kanssa. Kiitos äiti, että autat aina kaikessa!
Kavereitakin olen nyt nähnyt kivasti. Olen ollut niin paljon Roosan kanssa että tuli olo että olen huono ystävä, kun viikkoihin en esimerkiksi Danielia nähnyt. Yritän parantaa tapani - ja kun ollaan hetki asuttu yhdessä niin tilanne varmasti tasoittuu ja ei olla kotona kahdestaan 24/7.
Asiat järjestyy.
Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin on hämmentävää miten "sekaisin" olen välillä. Ihan oikeasti, eilen jouduin miettimään että mikä vuosi nyt on. 2015, 2016, 2017... Veikkasin kahta viimeisintä, mutta oli _oikeasti_ vaikea muistaa että miten se nyt olikaan. Kellonajoistakin menen vähän sekaisin ja muistiongelmat päivien tapahtumista häiritsevät. Muistan usein päivistä pari kohtaa, kuten vaikka kaupassa käynnin ja leffan katsomisen. Mutta muuten on todella, todella vaikeaa muistaa mitä olen tehnyt.
Terapeutti on siitä puhunut että muistiongelmat liittyvät luultavasti dissosiaatiohäiriöön, ja niin ne varmaan liittyvätkin. Hieman muistamattomuus kuitenkin ahdistaa ja pelottaa. Huomenna kyllä puhun siitä että ongelmat ovat pahenneet.
Joka tapauksessa, minä olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Kihlat, yhteenmuutto, kaikki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti