Keskiviikkona oli ensimmäinen terapia-aika aikuispuolella. Työntekijäni oli tuttu, sillä hän oli hoitajana nuoriso-osastolla aiemmin. Ja hän on oikein hyvä tyyppi. Kertoilin lähinnä itsestäni ja hoitohistoriastani, ja vaikka oli ensimmäinen aika hänen luonaan, tuntui siltä että hän ymmärtää täydellisesti miltä minusta tuntuu ja miten voin.
Kerroin siitä että mielialat heittelee nollasta sataan, ja sain siihenkin teorian. Kuulemma dissosiaatiohäiriö voi aiheuttaa ns. yli- ja alaviretiloja. Että ei ole sellaista normaalia, tasaista mielialaa, vaan aina joko lähes maaninen tai todella masentunut olo. Sen kanssa pitää vain oppia elämään. Ylihuomenna pitää vähän kysellä, että onko siihen minkäänlaista hoitoa tai apua. Käsitykseni mukaan dissosiaatiohäiriöön ei ole lääkkeitä.
Tällä hetkellä suurimpana ongelmanani ehkä tosiaan on tuo dissosiaatiohäiriö. Ja harhat, niitä on alkanut tulla taas lisää. Se on todella ahdistavaa. Pitänee tiistaina sanoa niistä.
Nyt on ehkä mieliala taas muuttumassa sinne yli-iloiseen. Ainakin tuntuu siltä, mutta en ole aivan varma. Sen näkee ajan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti