On hassua, miten luonnolliselta tuntuu olla Roosan kanssa. Yleensä väsyn ihmisten kanssa oloon, kaipaan kotiin "lataamaan akkuja". Roosan luona on aivan kuin olisin kotona, ja niinhän minä tavallaan olenkin. Luultavasti tulen parin kuukauden päästä muuttamaan tähän kämppään, missä nytkin vietän aikaani. Rakastan Roosaa, rakastan niin kovin paljon. Enemmän kuin ketään ennen. Romanttisessa mielessä.
Hassua sekin, että tunnen ikävää ystäviäni kohtaan. Haluaisin nähdä heitä enemmän, ja äsken ehdotinkin eräälle että nähtäisiin ensi viikolla. Haluan nähdä, haluan olla ihmisten seurassa! Vaikka sitä omaakin aikaa tarvitsen. Olen muuttunut tämän suhteen niin paljon. Ja olen tyytyväinen siihen, todella tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti