On niin ristiriitaiset ja ahdistuneet tunteet. Pahoina hetkinä toivon, että olisin turvassa osastolla. Hyvinä hetkinä taas pelkkä ajatuskin osastosta puistattaa. Huomenna tehostetusta avohoidosta pitäisi jonkun soittaa minulle - ja en todellakaan tiedä mitä sanoisin tai mitä haluan. En tiedä edes sitä että riittääkö minulle puhelu, vai haluanko nähdä esimerkiksi kaupungilla.
En vaan tiedä.
2 kommenttia:
Tekstit on juuri sellaisia mihin voin itsekkin samaistua, joten lukijahan täältä tuli! :)
Petrajulia - Kiva! :)
Lähetä kommentti