Kävin eilen ostamassa Olanzapiinia, jota lääkäri kirjoitti tarvittavaksi lääkkeeksi. Olen sitä nyt kahdesti ottanut ja ei mitään, siis ei yhtään mitään vaikutusta. Ei rauhoita, ei auta epätodelliseen oloon, ei lievitä ahdistusta. Turhauttaa, kun tuntuu että niin harvat lääkkeet vaikuttavat minuun. Edes jollain tavalla.
Olo on kamalan hermostunut - ja kun hain toista tarvittavaa, olin todella hermostunut ja naureskelin. Vaikka ahdisti hitosti. Toivon että ohjaajat tajuavat että ei minua oikeasti naurata, olen vain niin hermostunut. En halua heidän luulevan että huvikseni napsin lääkkeitä. Toisaalta, jos he luulisivat niin niin eivät he kai lääkettä antaisi...?
Huomenna palaveri Roosan ja minun yhteenmuutosta ja ylihuomenna tehostetusta tullaan käymään täällä. Pitää yrittää pärjätä, vaikka olo on... No, tiedätte kyllä millainen se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti