Torstaina oli aika polilla, ja minun lisäkseni siinä oli neljä työntekijää. Sovittiin jatkoista, eli siitä miten tehostettu avohoito on mukana. Sovittiin että mennään samalla tyylillä kuin nytkin, eli näen tehostetusta jotain kerran viikossa ja pari kertaa viikossa soitellaan. Ja toki jos tulee jotain, niin saan soittaa sinne milloin vain. Ja näiden lisäksi käyn hoitajallani kerran viikossa.
Leponexia nostetaan taas, sunnuntaina annos on 600mg. En ole erityisen iloinen siitä että sitä nostetaan niin paljon, mutta suostun nostoihin, sillä toivon että se alkaisi auttaa. Eihän se veressä ollut edes hoitotasolla, vaikka annos on suuri.
Pelottaa hieman omat muistiongelmat. Huomasin yksi päivä, että olin viiltänyt. En syvää tai vaarallista haavaa, mutta viilto silti, enkä muista tapahtumasta mitään. Ahdistavaa.
Yritän niin kovasti ajatella positiivisesti ja voida hyvin, mutta se on niin vaikeaa. Haluan jo parantua.
Ja huomenna on vaarin hautajaiset, eli ei kovin kiva päivä tulossa. Huoh.
Mutta edelleen, on minulla hyviäkin asioita elämässä, kuten olen sanonut aiemminkin. Läheiset ihmiset, kaikki tämä tuki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti