Jännää, huomenna on viimeinen poliaika neljään viikkoon. Toisaalta on olo etten millään jaksaisi huomennakaan mennä, mutta tiedän että olisi typerää jättää menemättä. Jännittää kyllä tämä tauko, mutta lohduttaudun sillä että asun tuetussa paikassa ja saan huomenna puhelinnumeroita joihin voin soittaa jos tuntuu että tarvitsen jutteluaikaa tulevien neljän viikon aikana.
Tekisi mieli avautua oikein kunnolla huomenna, mutten rehellisesti sanottuna edes tiedä että mistä. En voi sanoa että voin huonosti, mutten voi sanoa että voin täydellisestikään. Varsinkin näin iltaisin tulee sellaisia oloja että tekisi mieli itkien avautua peloista ja ahdistuksista.
Mutta en tiedä. En haluaisi huolestuttaa ketään, en ole itsetuhoinen. Tai onhan minulla joskus jotain ajatuksia, muttei sillä tasolla että mitään tekisin. Ja tiedän - ja toivon että muutkin tietävät - että osaan hakea apua ajoissa. Sen olen tässä puolentoista vuoden aikana oppinut. Hyvä minä!
2 kommenttia:
Se on tärkeää, että osaat hakea apua ajoissa. Toivottavasti tulevat neljä viikkoa sujuvat hyvin ja hyvä, että on paljon numeroita. :)
Anniina - :)
Lähetä kommentti