Vilahtaa vasemmalla.
Vilahtaa oikealla.
Nään peilin heijastuksesta, mutta vain vilahduksena.
Vilahduksia siellä ja täällä.
Ei ne sinänsä ahdista, mutteivät ole mukaviakaan. Enemmän ahdistaa ne sanat joita kuulen.
En minä halua viiltää, en halua.
Enkä varsinkaan tehdä mitään peruuttamatonta.
Silti minua yritetään suostutella siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti