Mielialat heittelee useasti päivän aikana. Hetki sitten sanoin Roosalle että on yllättävän hyvä olo ja vartin päästä valitin kuinka ahdistaa, huoh.
En ole viiltänyt. En polttanut tupakalla kättä. En raapinut, lyönyt tai repinyt itseäni. En hakannut päätä seinään. Ja arvatkaa mitä? Se on loistavaa! Olen vuosikausia ollut kamalan itsetuhoinen - ja nyt viimeisestä viiltelykerrasta on kohta puoli vuotta. Olen ylpeä itsestäni, sillä vaikka on ollu vaikeita ja kamalia oloja, olen pysynyt viiltelyn suhteen vahvana. Ja muunkin itsetuhoisuuden.
Toki on mahdollista että joskus vielä sorrun jotain tekemään, mutta on se kuitenkin hurjasti vähentynyt. Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti