Kolmen aikoihin oli taas oma aika, eli juttelin ihan kahdestaan ohjaajan kanssa. Ovat huomanneet (no shit, ei kai) huonon vointini ja kovasti hän kyseli että pärjäänkö kotona, onko itsetuhoisia ajatuksia sun muuta. Kerroin rehellisesti että on, mutta sanoin myös etten todellakaan halua mennä osastolle.
Ohjaaja ymmärsi kyllä sen etten halua mennä, mutta sanoi ettei kannata täysin hylätä ajatusta JOS tuntuu siltä että ei pärjää kotona. Minua ei siis olla painostamassa kumpaankaan suuntaan ja se tuntuu ihan hyvältä.
Harhoista en ole uskaltanut puhua ohjaajille enkä terapeutille. Pitäisi varmaan, mutta en tiedä. Jotenkin harhat hävettää, vaikka järjellä tiedän ettei ne millään tavalla "noloja" ole. Oire vain.
Pitäisi käydä useammin yhteisissä tiloissa, ei kannata jäädä huonossa olossa märehtimään kotiin. Pitänee huomenna käydä kahvilla siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti