Aika paljon epätoivoisia ajatuksia, niin niitä lopullisia kuin lievempiäkin. Tuntuu että olen ansainnut kipua, tuntuu että olen paska ihminen ja että kaikki vihaavat minua. Että en ansaitse mitään hyvää, en ansaitse elää.
Hirveästi ihan älyttömiä pelkoja, joista en kehtaa edes kirjoittaa tänne. Kuulostaisin idiootilta ja sekopäältä. En tiedä kehtaanko puhua niistä edes polilla. Toisaalta ehkä pitäisi, tai ei ehkä, vaan pitäisi. Kyllä, pitäisi. Ei minua voida auttaa jos ei tiedetä mitä minulla on mielessä. Eikä kukaan voi lukea ajatuksiani.
Toisaalta joskus pelottaa että kuka vain voi.
Yksi tyhmä pelko tuli siis kerrottua tännekin. Tuntuu että ihmiset tietää mitä ajattelen, mitä tunnen... Että on turha edes puhua kun hoitaja tietää kuitenkin kaiken. Kaiken mitä mielessäni liikkuu, mitä aion, mitä olen tehnyt ja mitä tulen tekemään.
Kuulostaa niin helvetin tyhmältä, tiedän sen itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti