Aamulla oli toinen sähköhoitokerta - ja se meni ihan hyvin. Tällä kertaa herätessä tajusin sen että toimenpide oltiin jo tehty, enkä kysynyt että milloin se alkaa. Lihassärkyä on jonkin verran, mutta ei niin pahasti että tarvitsisin edes särkylääkettä.
Näin lääkäriäkin - ja kuten arvelin - en pääse viikonloppuna lomille. En saa vielä edes omia ulkoilulupia, ulkoilla pitää joko hoitajan tai läheisen kanssa. Onneksi äiti tulee huomenna käymään, jos on yhtään hyvä keli, haluan käydä kävelemässä vaikka ihan vain sairaalan ympäri jos ei muuta.
Vaihdoin eilen huonetta, sillä tarvittiin tyhjä huone miespotilasta varten. Tässä huoneessa on siis minulla huonekaveri, eikä se haittaa ollenkaan koska hän on ehkä mukavin potilas tällä osastolla.
Lääkäri kuunteli toivettani eikä siirrä minua sille osastolle jota inhoan, vaan eräälle toiselle missä olen aiemmin "viihtynyt". Eli viihtynyt ja viihtynyt, en koskaan sillä tavalla viihdy osastoilla, mutta se on ehkä siedettävin osasto tämän rinnalla.
On niin ikävä kotia, ikävä Roosaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti