Maanantaina kuoli eräs nainen. Sen tarkemmin en hänestä kerro, ei minulla ole oikeutta hänestä mitään kertoa. Mutta eräs nainen kuitenkin, ei sillä tavalla kovin läheinen mutta jollain tavalla kuitenkin. En tiedä.
En arvannut että hänen kuolemansa näin kovasti minuun vaikuttaisi; maanantai-tiistaiyönä "sekosin". En saanut unta ja ahdisti helvetisti. Soittelin ohjaajalle ja hän tilasi lopulta ambulanssin, muuta on vaikea muistaa. Luin Oma kanta-sivulta tekstiä siitä yöstä ja olin sen mukaan ollut harhainen, itsetuhoinen, levoton ja kaikkea. Jouduin pakkolähetteellä osastolle, mutta jäin tänne kuitenkin vapaaehtoisesti. Tekstien mukaan siis, sillä en oikeasti itse muista paljoakaan kyseisestä yöstä, aamusta tai päivästäkään.
Tilanne on kuitenkin jo tasoittunut ja luultavasti pääsen huomenna kotiin. Toivon sitä yli kaiken, haluan takaisin Roosan luo ja muutenkin - onhan koti aina koti.
Väsyttää kovin paljon, tänäänkin olen lähinnä maannut sängyssä. Toki kävin magneettihoidossa, mutta muuten.
Hyviä öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti