En voi sanoa että voin huonosti, mutta kuitenkin. Päivät ovat menneet erittäin hyvin, siis ihan oikeasti, mutta illat ovat alkaneet olla vaikeita. Ahdistaa, kaikki tuntuu toivottomalta, tuntuu ettei mikään enää mistään parane.
Silti mulla menee ihan hyvin. Osaan ajatella sen verran järkevästi iltaisinkin, että tiedän voivani paremmin kun herään seuraavana aamuna. Paha olo ei koskaan jää ikuiseksi, sen olen oppinut. Ja koska osaan järjellä ajatella noita asioita, ei vointi romahda totaalisesti. Pitää vain kestää ilta-ahdistukset.
Huomenna nään serkkua, tätiä, äitiä, isäpuolta ja sisaruksiani, ja Roosa tulee mukaan. On kiva nähdä kerralla noin montaa tärkeää henkilöä.
Tänään oli aamulla viimeinen magneettihoitokerta ja nyt tuntuu ihan oudolta. Tuntuu siltä kuin hoito olisi alkanut vasta viime viikolla, vaikka todellisuudessa kävin siinä kuusi hemmetin viikkoa. KUUSI. En ymmärrä, aika kuluu kamalan nopeasti.
Tänään katsomaan Roosan kanssa Luokkakokous 2, olen ihan innoissani siitä(kin).
Pidän näistä päivistä, kun kaikki tuntuu olevan niin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti