Olen äärettömän onnellinen suhteestani äitiin. En halua jakaa tarkkoja asioita teillekään, en halua kertoa mikä välejämme on hiertänyt ja näin, mutta haluan hehkuttaa sitä miten asiat voivat muuttua. En ole vihainen tai katkera mistään - vaan äärettömän onnellinen siitä että nykyään välimme ovat ainakin minun mielestäni erinomaiset. Voin soittaa äidille - oli asia sitten hyvä tai huono, tai vaikka neutraali. Voin puhua äidille mistä tahansa. Hän on tukipilarini, yhtä tärkeä kuin mitä isä oli.
Välimme ovat parantuneet tässä parin viime vuoden aikana. Olen ollut todella monia viikonloppuja äidin (ja isäpuoleni) luona. Silloin pelaillaan pelejä, katsellaan telkkaria, syödään, jutellaan... Kaikkea normaalia mutta ihanaa. Voin olla äidille rehellinen ja niin voi äitikin olla minulle.
Äiti, kiitos siitä että olet juuri minun äitini. Ja sisarusteni, tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti