Osaan hetki hetkeltä paremmin sanoa miltä minusta tuntuu. Uskalsin sanoa äsken sen, että tuntuu etten pärjää. Että on itsetuhoisia ajatuksia, että olen tumppaillut tupakkaa käteen.
Sovittiin ohjaajan kanssa että menen suihkuun ja soitan ystävälle, ja niiden jälkeen menen takaisin alakertaan, vaikka vain telkkaria katsomaan. Ja pitää mennä kuulemma todella herkästi sanomaan jos olo ei parane - tai pahenee.
Kirjoitan tätä(kin) kyyneleet silmissä, on niin uskomattoman huono ja jopa osittain luovuttanut olo. Mutta edelleen olen tässä maailmassa siksi, etten voi enkä halua hylätä rakkaimpiani. Ketään heistä. Tiedän miltä tuntuu menettää läheinen, enkä sellaista kenellekään halua.
Siksi taistelen.
2 kommenttia:
Muistathan rakas ystäväiseni, että voit milloin vain kietoutua penixesi ympärille lämpimään haliin <333333333333333
Anonyymi - Kyllä <3333333333
Lähetä kommentti