Heräsin jotain tunti sitten inhottavaan ahdistukseen, mittasin pulssin ja se oli (minulle) normaaleissa lukemissa. Silti tuntui kuin sydän hakkaisi hirveän kovaa ja päässä pyöri vain ajatus siitä että olen kuolemaa tekemässä. Huoh.
Yritin sitten tehdä jotain mikä veisi ajatukset ahdistuksesta ja kuolemanpelosta ohi; heitin kalenterin välistä kaikki turhat paperit pois ja jätin vain oikeasti tärkeät kalenterin väliin. Olen katsellut YouTube-videoita ja ihan vain selaillut nettiä.
Olen miettinyt sitä että olisi kiva laittaa tänne kuviakin, mutta sitten toisaalta ei. En ole paljoakaan sensuroinut täällä tekstejäni, olenhan kertonut missä olen asunut, olenhan kertonut kihlattuni nimen, olenhan sanonut sitä ja tätä. No joo, taidan säilyttää blogin tällaisena. Jos joku ei halua jäädä lukemaan kuvattomuuden takia niin sitten ei. En kirjoita tätä blogia lukijoiden takia vaan itseni - on terapeuttista päästä vuodattamaan kaikki ajatukset jonnekin. Ja no, pitää myöntää että olen ihan tyytyväinen jos läheiset ihmiseni lukevat tätä, sillä siten he tietävät voinnistani ja ajatuksistani kaikkein parhaiten. Mutta en tarkoita sitä että en koskaan heille mitään kertoisi voinnistani ja uskon että ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti