Itku, se on todella normaali asia. Ihmisen kuuluu itkeä jos on paha mieli, ärsyttää tai ahdistaa. Joskus voi tirauttaa onnenkyyneleitäkin. Itsekin olen itkenyt kaikkien noiden mainitsemieni tunteiden vallassa.
Kun olin taapero, itkin normaalisti. Samoin lapsena ja ehkä vielä 13-15-vuotiaanakin. Kun minulle diagnosoitiin ensimmäinen diagnoosini (vaikea masennus), itkin vielä silloinkin paljon. Ahdisti ja masensi, kaikki tuntui toivottomalta. Itku puhdisti ja usein sen jälkeen oli edes hetken vapautunut olo.
Pikkuhiljaa siitä alkoi tulla vaikeaa. Vaikka olin kuinka surullinen, ahdistunut tai mitä vain, en vain saanut kyyneleitä tulemaan. Saatoin vain maata sängyssä ja vääntelehtiä ja yrittämällä yrittää itkeä, muttei siitä vain tullut mitään. En saanut puhdistusta enkä vapautunutta oloa.
Kun tehdään masennustestiä, siinä on kohta itkusta. Itkeekö kuinka usein vai itkeekö ollenkaan. Jos laittaa ettei saa enää edes itkettyä, tulee siitä korkein pistemäärä.
Minun on nyt tosiaan varmaan vuoden, parin aikana ollut vaikeuksia tuon puhdistautumisen kanssa.
Lähiaikoina kuitenkin asia on taas vähän muuttunut, mutta en tiedä onko sekään ihan samanlaista kuin ennen. Lähiaikoina kun olen alkanut saada paniikkikohtauksia, niin niiden aikana minä todella itken. Itken itken ja itken. Mielestäni kuitenkin sekään ei ole sitä "normaalia" itkemistä. Kyllä ihmisen pitäisi pystyä itkemään muutenkin kuin paniikkikohtauksen takia.
Rehellisesti, toivoisin kovasti että voisin taas itkeä jos tuntuu siltä. Kaipaan sitä helpotuksen tunnetta. Haluaisin purkaa ahdistuksen ja muut ikävät tunteet itkemällä. Haluaisin itkeä vähän onnestakin, kun jotain todella hyvää tapahtuu. Kaipaan vapautunutta oloa.
2 kommenttia:
Tämä teksti oli koskettava. Itse olen käynyt noita samoja juttuja läpi. Toivottavasti olosi paranee :)
http://nukkanurkka.blogspot.fi/
kahvilusikka - Kiva ja kiitos! :)
Lähetä kommentti