Hirmu vaikea sanoa miten voin. Periaatteessa ihan hyvin, mutta toisaalta vähän kehnommin. En kuitenkaan niin huonosti että tarvitsisi osastohoitoa, mutta jälleen; olen äärimmäisen iloinen siitä että asun tuetussa asunnossa. Aina voi mennä puhumaan ohjaajille jos siltä tuntuu. Ja omaohjaajani ovat ihania! Kuten muutkin, ei taida olla yhtäkään ohjaajaa josta en yhtään pitäisi.
Eilen illalla nukkumaanmennessä tuli hirveän paha olo. Itku vain tuli kuin tyhjästä ja olin ihan hysteerinen. Paniikkikohtaus se ei ollut, vaan ihan "tavallinen" ahdistuskohtaus. Mielessä pyöri se miten ikävä on Roosaa ja miten en osaa häntä auttaa ja se, miten minusta tuntuu että pitää esittää vahvempaa mitä olen.
Tiedän järjellä että ei, ei minun tarvitsisi esittää parempivointista tai vahvempaa mitä olen. Mutta silti tuntuu siltä että pitäisi. Tyhmä tunne-minä. (Voi luoja, DKT:sta on jäänyt mieleen liikaa... Nuo "järkevä mieli" ja "tunnemieli"-jutut.)
Huomenna on Roosan hoitoneuvottelu ja menen sinne mukaan. Toivottavasti en tällä kertaa ala itkeä.
Tänään aamulla oli niin laiska olo että meinasin kokonaan skipata salillakäynnin. Mutta onneksi en jättänyt sitä välistä, salillakäynnistä jäi tosi hyvä fiilis! Huomenna siellä on ryhmätunti jolla opetellaan käyttämään niitä laitteita (osaan kyllä käyttää suurinta osaa, mutta joissain tarvitsen vielä hieman apua).
Perjantaina Roosan mummon synttärit. Toivottavasti Roosa pääsee sinne.
4 kommenttia:
Hei, lueskelin pitkään sun blogia ja teki vaan mieli laittaa jonkinlainen kommenttiraapustus. Oot huippukirjottaja ja sun tekstejä on tosi mielenkiintoista lukea! Tosi paljon tsemppiä kaikkeen <3
Ann-Marie - Kiva että tykkäät! Ja kiitos. :)
Oot lahjakas kirjoittamaan!Tsemppii kaikkeen multakin:)
http://adorabledreamss.blogspot.fi/
anni levonen - Kiitän! :--)
Lähetä kommentti