Rehellisesti sanottuna toissapäivä ja yö ennen sitä olivat perseestä. Valvoin yön ja aamulla, joskus kuuden aikaan, sain jumalattoman paniikkikohtauksen jota kesti enemmän tai vähemmän pari tuntia. Onneksi sain soitettua ystävälle, juttelu auttoi mukavasti, ei tuntunut siltä että pitää selvitä ihan yksin.
Eilen oli jo parempi päivä. Kävin salilla ja olin kaverin kanssa, katseltiin American Horror Storya Netflixistä. Tänään kävin Roosaa katsomassa ja huomenna hän luultavasti tulee yöksi kotiin! Olen niin odottanut sitä, on kamala ikävä. Haluan katsella telkkaria yhdessä, tupakoida yhdessä, makoilla ja jutella kaikkea. I-K-Ä-V-Ä.
Ei mulla oikein muuta, ei ole mitään ihmeitä tapahtunut. Kotona oloa vaan, saleilua ja tällaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti