Oltiin perjantaista tähän päivään Roosan kanssa hänen porukoittensa luona, ja oli kivaa. Uitiin, syötiin, katseltiin leffaa ja oltiin vaan. Tykkään kyllä käydä siellä, mutta oli silti aivan ihana tulla kotiin takaisin tänään. On koti kuitenkin aina koti, siellä voi olla juuri niin kuin haluaa.
Ahdistusta ahdistusta, jotain harhantapaista ja sen sellaista "mukavaa". Tarvittavaa lääkettä ja tuskaisuutta. Huomenna on kuukauden tauon jälkeen ensimmäinen aika polilla. Tavallaan on olo ettei voisi vähempää kiinnostaa, mutta toisaalta tiedän että tekee hyvää päästä puhumaan, olo kun on ollut mitä on. Eli ei kovin hyvä. Olisipa hyvä sää niin voitaisiin mennä ulos juttelemaan. Mun on tosi vaikea puhua siinä pienessä muutaman neliön huoneessa, en osaa oikein sanoa miksi. Mutta jos mennään juttelemaan ulos, istutaan vaikka ihan vaan penkillä, niin pystyn puhumaan paljon paremmin.
Haluaisin apua, mutten tiedä millaista. En koe että tarvitsisin osastoa, olen miettinyt että ehkä jotain muutosta lääkkeisiin? Edes väliaikaisesti. En tiedä en tiedä en tiedä. Pitää puhua terapeutin kanssa.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! ♥
2 kommenttia:
Voin niin samaistua tuohon, että vaikka kuinka kivaa esimerkiksi reissaaminen ja kyläily onkin, niin koti on silti paras paikka koskaan. Siellä voi juurikin olla siten miten ikinä huvittaakaan, eikä kukaan ole sanomassa tästä mitään poikkipuoleista :-D
Henna - Jep! :)
Lähetä kommentti