Näin taas lääkäriä. Kovin on huolissaan, tilanne on hänen mielestään tosi vakava. Ajatukseni ovat niin masentuneita ettei mitään tolkkua. Tiedän järjellä itsekin sen ettei läheiseni iloitsisi kuolemastani, mutta silti mielessä pyörii ajatuksia siitä kuinka helpottuneita ihmiset olisivat kun ei tarvitsisi enää olla huolissaan. Minua ei enää vain olisi.
Keskustelun alussa lääkäri sanoi että loppuviikosta nään toista lääkäriä jonka kanssa juttelen sähköhoidosta. Keskustelun lopussa lääkäri sanoi että yrittääkin järjestää ajan jo huomiselle, jotain on pakko tehdä voinnin kohentamiseksi. Sanoin etten kestä tätä enää.
Huomenna alkaa Venlafaxin, eli masennuslääke. Lääkäri kertoi että luultavasti aluksi se lisää entisestään itsetuhoisia ajatuksia, mutta kun niiden yli pääsee, alkaa lääke auttaa. Pari ensimmäistä viikkoa ovat hankalimmat.
-
-
Perjantaina on hoitokokous. Jos olo ei näinä päivinä lähde kohentumaan, en kuulemma ole todellakaan lähdössä vielä kotiin. Eilen polin lääkäri sanoi että olen täällä pari päivää "lepäämässä", tänään osaston lääkäri sanoi että tässä menee luultavasti ainakin muutama viikko. Riippuen siitä miten lääkkeet ja/tai sähkö auttaa.
Ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti