Näin sitä sähköhoitolääkäriä ja keskusteltiin tunti. Hän oli samalla kannalla kuin oma lääkärini; sähköhoito olisi todella hyvä vaihtoehto. Ensi maanantaina se siis alkaa, ellen viikonloppuna tule toisiin aatoksiin. Ei siinä paljoa riskejä ole, mutta vähän kuitenkin. Toivon etten ole se yksi sadastatuhannesta jolle käy huonosti.
Hirveä ilta. Henkeä ahdistaa, tuntuu että sekoan tai kuolen (hauskaa, pelkään kuolemaa vaikka samalla haluaisin sitä), pelkään menettäväni hallinnan. Tuntuu taas siltä ettei mikään ikinä voi parantua, olen tuomittu kaikkeen paskaan.
Huomenna on kymmeneltä hoitoneuvottelu, se jännittää hieman. Saan tietää viikonlopusta, olenko täällä, kotona vai missä, ja yritän anella ettei mun tarvitsisi vaihtaa osastoa. Tänne kun on asettunut ja on ihana lääkäri, niin ei haluaisi lähteä. No heh heh, totta kai kotiin haluan, mutta jos osastolla pitää olla niin tämä olisi se mieluisin. Luultavasti joudun vaihtamaan, mutta aina kannattaa yrittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti