Turhauttaa tämä masennus ja ahdistus, epätoivo ja itsetuhoiset ajatukset. Lääkkeitä venkslaillaan taas, joitakin ajetaan alas ja joitakin lisätään. Tämä päivä on muutenkin ollut todella ankea - koska sairaalassa viikonloput ovat vielä arkeakin tylsempiä. Ei ole lääkärinkiertoja tai mitään muutakaan, pelkkää oleskelua vain. Kukaan kun ei edes käynyt tänään moikkaamassa.
Huomista odotan innolla, koska a) viikonlopun viimeinen päivä ja b) Roosa tulee käymään! Jotain kivaa tähänkin viikonloppuun.
Maanantaina tosiaan alkaa se sähkö. Pelottaa ja jännittää, mutta olen toiveikas. Jos se olisi se mikä auttaisi minua parantumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti