Tuntuu että olo vain huononee ja huononee, eilinen päivä oli täysin paska. Tänäänkin on ahdistanut helvetisti vaikka äiti ja ystävä kävivät, lähinnä pyörin tuskastuneena sängyssä ja yritän itkeä ahdistuksen pois, mutta ei se itku tule. Se ei tule koskaan kun sitä kaipaa, ja kun sitä ei kaipaa niin se tulee satavarmana. Kusipää.
Soitin mummolle ja hän lupasi että tulee ukin kanssa lauantaina tai sunnuntaina käymään, siitä olen iloinen. Viikonlopun aikana käy toivottavasti Roosakin piristämässä.
Huomenna on kolmas sähköhoito, toivon niin kovasti että se alkaisi jo vaikuttaa. Haluan päästä tästä paskasta eroon jollain muulla tavalla kuin kuolemalla. Ihan oikeasti.
2 kommenttia:
Hyvä että löysit sentään vähän iloa, tuo mummon ja ukin vierailu nimittäin. Mutta ehkä joskus on hyväkin sukeltaa sinne synkkyyteen oikein kunnolla eikä väkisin yrittää etsiä positiivista, jos ei siltä tunnu. Voimia!
Aoda - Kiitos! :)
Lähetä kommentti