Keskiviikkona oli viides kerta sähköä, mutta se ei mennyt ihan putkeen. Mahasta nousi oksennusta tai jotain kurkkuun - ja hengitin sitä. Seurauksena jumalaton yskä ja happiarvojen lasku, mistä taas tuli keuhkokuume. Jouduin siis "normaaliin" sairaalaan (eli ei-psykiatriseen) ja vasta tänään pääsin takaisin tänne.
Hah, sähköhoidon takia antibiootit - ja antibioottien takia meni maha ihan sekaisin ja sain lääkettä siihenkin. Lääkkeitä lääkkeiden takia, todella ihanaa.
Tämä osasto tuntuu niin ihanalta kun vertaa perussairaalaan, missä makasin vain sängyssä ja kuuntelin viereisen vuoteen mummon valitusta siitä ja tästä ja tuosta. Tämä "sähkölääkäri" sanoi keskiviikkona että se jäi viimeiseksi sähkökerraksi kohdallani. Enkä tiedä uskaltaisinko jatkaa vaikka saisinkin.
Huomenna on taas arki ja saatan nähdä lääkäriä, mutta jos en näe niin tiistaina on jo hoitoneuvottelu. Päästään miettimään että jatkuuko osastohoito ja jos jatkuu, millä voimme korvata sähkön. Pitääkö alkaa taas kunnolla venksailla lääkkeitä vai mitä.
Harmittaa, olin niin luottavainen sähköhoidon suhteen.
Mutta jotain kivaa tähänkin päivään: serkku tulee viiden aikoihin käymään! Ei ole ihan niin yksinäinen olo.
2 kommenttia:
Tosi kiva, että oot löytänyt blogin kirjoittamisen sun olon purkamiseen. Tällain ulkopuolisena on kiva seurata kaikenlaisten ihmisten elämää ja myös blogeja. Ei vain sellaisia kiiltokuvablogeja, jos ymmärrät! <3
sofia - Blogin pitäminen on kyllä niin terapeuttista. Ja ymmärrän oikein hyvin! :)
Lähetä kommentti