En lähtenyt osastolta, lääkäri ei edes ehdottanut sitä. Ja koska on mennyt niin huonosti, olen ollut edelleen hyvin ahdistunut ja itsetuhoinenkin, en pääse huomenna yksin päivälomalle. Lauantaina sentään pääsen mummon ja ukin kanssa kaupoille. Edes jotain mitä odottaa. (Ja Roosa tulee toivottavasti huomenna käymään!)
Jouduin myös vaihtamaan kahden hengen huoneeseen, kun eräs toinen potilas tarvitsi huoneen jossa ollaan yksin. Onneksi huonekaverini on rauhallinen, ja hän lähtee huomenna kokonaan pois. En tiedä kerkeänkö olla yötäkään yksin, luulen että tälle osastolle on jonoa. Joten luultavasti saan uuden huonekaverin pian.
Tekisi niin mieli pakata kamppeet ja sanoa että moi, mä lähden kotiin nyt, mutta minusta tuntuu että joutuisin vain tarkkailuun sellaisesta, enkä halua pakkohoitoa. Joten jään ihan kiltisti tänne siihen asti kun lääkäri määrää tai suosittelee.
Lääkäri on ottanut selvää eräästä hoitomuodosta joka korvaisi sähkön, mutta kerron siitä enemmän sitten kun asia varmistuu. Alan olla sen suhteen aika toiveikas, vähän niin kuin olin sähkönkin suhteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti