Tässäkin päivässä oli paljon hyvää, näin kahta minulle rakasta henkilöä. Juttelin potilaitten ja hoitajien kanssa sekä syvällisiä että niitä näitä-juttuja.
Silti olo on kamala. Kurkkua kuristaa, tuntuu että sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja pelottaa että jotain kamalaa tapahtuu. Tarvittavia siis olen, jälleen kerran, napsinut ihan tiuhaan tahtiin.
Ja olin helvetin tyhmä ja poltin tupakalla käteen. Vitun tyhmä, idiootti, aivoton paska. Juuri tuollaisten asioiden takia pelkään että kaikki minulle tärkeät ihmiset alkavat vihata minua. Elleivät jo vihaa.
Jospa huomenna olisi parempi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti